Suomen elokuvahistorian merkittävimpiin ohjaajiin lukeutuva Matti Kassila muistetaan luonnollisesti parhaiten Komisario Palmu -elokuvistaan, mutta hänen ansioluettelostaan voi helposti nostaa esiin muitakin huomionarvoisia teoksia. Yksi näistä on palkittu F.E. Sillanpää -filmatisointi Elokuu (Augusti / Harvest Month / Destiny, FIN 1956), joka on julkaistu DVD-formaatissa osana Fennada-Filmin tuotantoa esittelevää sarjaa.
Elokuu alkaa idyllistä järvimaisemaa kuvaavalla jaksolla, joka johdattelee kanavanvartija Viktor Sundvallin työn äärelle. Elokuisen lauantain leppoisaa tunnelmaa varjostaa Sundvallien ystävän, Maija Länsilehdon, vierailu, jonka valmistelut kiristävät Viktorin ja hänen vaimonsa Saiman välejä. Lopulliseen syöksykierteeseen tilanteen ajaa tamperelaisen hotellinpitäjättären alkoholisoituneelle Viktorille tuliaisiksi tuoma konjakkipullo.
Kassila tavoittaa upeasti hiostavan kesäpäivän ilmapiirin ja käyttää tätä taitavasti kerronnan välineenä rinnastaessaan nousevan ukonilman lähestymisen päähenkilöiden ympärilleen luomien kulissien asteittaiseen murtumiseen. Toisistaan etääntyneen avioparin ja miehen entisen rakastajattaren kohtaamisen väkinäinen ystävällisyys ja taustalla kytevä hiljainen kyräily purkautuvat lopulta avoimeksi välienselvittelyksi, jolla on kohtalokkaat seurauksensa. Viktorin juopumustila ja Saiman kärhämöinti palvelusväen kanssa kiristävät tunnelmaa entisestään, mutta mahtuu elokuvaan muutakin kuin ahdistusta ja liiallisesta alkoholin käytöstä aiheutuvia lieveilmiöitä.
Vastapainoa synkkyydelle tuovat lähiseudun nuorison orastavaan rakkauselämään kurkistavat sivujuonet, joita seurataan lomittain päätarinan kanssa. Rakenteellisesti Elokuu pysyy hyvin kasassa, vaikka näkökulmat ja aikatasot vaihtuvatkin vilkkaasti tapahtumien ajanjakson muodostavan vuorokauden aikana. Kirjallista materiaalia sovittaessaan Kassila on kuitenkin sortunut turhaan selittelyyn, joka on muutoin onnistuneen elokuvan suurin heikkous. Siirtymien tueksi lisätty jaaritteleva kertojaääni ja valikoitujen henkilöiden päänsisäiset monologit eivät jätä sijaa väärille tulkinnoille, mutta samalla varman päälle pelaaminen latistaa monta hyvää kohtausta.
Kassila ja kuvaaja Esko Nevalainen tavoittavat kuvissa hienosti Sillanpään luonnonläheisen tyylin, eikä kaksikko kaihda sekoittaa perinnetietoisten maaseutunäkymien joukkoon kokeellisia jaksoja. Hourailevan Viktorin harhanäyt hyödyntävät jyrkässä valaistuksessaan ja asetelmissaan onnistuneesti teatteri-ilmaisun sävyjä, ja osa takautumista on toteutettu rohkeasti mykkäelokuvan keinoin. Dialogivoittoisen elokuvan näyttelijätyöskentely ei vakuuta kaikin puolin, mutta ainakin Toivo Mäkelä ja Emma Väänänen tekevät keskeisissä rooleissa väkevät suoritukset.
Elokuu alkaa idyllistä järvimaisemaa kuvaavalla jaksolla, joka johdattelee kanavanvartija Viktor Sundvallin työn äärelle. Elokuisen lauantain leppoisaa tunnelmaa varjostaa Sundvallien ystävän, Maija Länsilehdon, vierailu, jonka valmistelut kiristävät Viktorin ja hänen vaimonsa Saiman välejä. Lopulliseen syöksykierteeseen tilanteen ajaa tamperelaisen hotellinpitäjättären alkoholisoituneelle Viktorille tuliaisiksi tuoma konjakkipullo.
Kassila tavoittaa upeasti hiostavan kesäpäivän ilmapiirin ja käyttää tätä taitavasti kerronnan välineenä rinnastaessaan nousevan ukonilman lähestymisen päähenkilöiden ympärilleen luomien kulissien asteittaiseen murtumiseen. Toisistaan etääntyneen avioparin ja miehen entisen rakastajattaren kohtaamisen väkinäinen ystävällisyys ja taustalla kytevä hiljainen kyräily purkautuvat lopulta avoimeksi välienselvittelyksi, jolla on kohtalokkaat seurauksensa. Viktorin juopumustila ja Saiman kärhämöinti palvelusväen kanssa kiristävät tunnelmaa entisestään, mutta mahtuu elokuvaan muutakin kuin ahdistusta ja liiallisesta alkoholin käytöstä aiheutuvia lieveilmiöitä.
Vastapainoa synkkyydelle tuovat lähiseudun nuorison orastavaan rakkauselämään kurkistavat sivujuonet, joita seurataan lomittain päätarinan kanssa. Rakenteellisesti Elokuu pysyy hyvin kasassa, vaikka näkökulmat ja aikatasot vaihtuvatkin vilkkaasti tapahtumien ajanjakson muodostavan vuorokauden aikana. Kirjallista materiaalia sovittaessaan Kassila on kuitenkin sortunut turhaan selittelyyn, joka on muutoin onnistuneen elokuvan suurin heikkous. Siirtymien tueksi lisätty jaaritteleva kertojaääni ja valikoitujen henkilöiden päänsisäiset monologit eivät jätä sijaa väärille tulkinnoille, mutta samalla varman päälle pelaaminen latistaa monta hyvää kohtausta.
Kassila ja kuvaaja Esko Nevalainen tavoittavat kuvissa hienosti Sillanpään luonnonläheisen tyylin, eikä kaksikko kaihda sekoittaa perinnetietoisten maaseutunäkymien joukkoon kokeellisia jaksoja. Hourailevan Viktorin harhanäyt hyödyntävät jyrkässä valaistuksessaan ja asetelmissaan onnistuneesti teatteri-ilmaisun sävyjä, ja osa takautumista on toteutettu rohkeasti mykkäelokuvan keinoin. Dialogivoittoisen elokuvan näyttelijätyöskentely ei vakuuta kaikin puolin, mutta ainakin Toivo Mäkelä ja Emma Väänänen tekevät keskeisissä rooleissa väkevät suoritukset.
(31.7.2005)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti