Tyhjentävästi asiansa esittänyt Jouluyö, murhayö ei anna suoranaisesti aihetta kirkua jatko-osan perään, mutta avoin lopetus on ollut slasher-kentällä useimmiten riittävä tekosyy lisätä otsikkoon yhtä pykälää suurempi järjestysnumero. Sikäli Lee Harryn ohjaama Silent Night, Deadly Night 2 (Silent Night, Deadly Night Part 2, USA 1987) ei erottuisi lukuisista, vuosikymmenen velloneen aallon loppumainingeilla valmistuneista kilpakumppaneistaan, ellei se tarraisi alkuperäisen elokuvan virittämään täkyyn harvinaisen tökeröllä tavalla.
Isoveljensä kuolemaa sivusta seurannut Ricky Caldwell on varttunut edellisen osan jälkeen aikuiseksi ja päätynyt mielisairaalaan. Jouluaattona yhteistyöhaluttoman potilaan pakeille marssii kelanauhureineen tohtori Bloom, jolle penseä Ricky kertoo samaan syssyyn koko elämäntarinansa. Tämä on toteutettu käytännössä leikkelemällä ensimmäisestä elokuvasta referaatti, jota tauotetaan uusilla keskustelujaksoilla. Huonomuistisia katsojia helpottava temppu on viheliäinen, mutta jos malttaa olla turvautumatta kelaukseen, voi ihmetellä Rickyn hämmästyttävää kykyä selostaa seikkaperäisesti tapahtumia, joita tämä ei voi mitenkään muistaa tai ole edes nähnyt.
Lähes puolet elokuvan kestosta ahmaiseva katsaus menneeseen turruttaa horroksen partaalle, mutta lopulta alkaa tapahtua, kun Ricky pääsee muisteluissaan ennen näkemättömiin välivuosiin. Nunnia kammoavan ja punaista nähdessään murhanhimoiseksi äityvän nuorukaisen myöhemmät vaiheet muuttavat ryppyotsaisena alkaneen filmin silkaksi campiksi. Täyskäännös ei riitä pelastamaan kokonaisuutta, mutta katsojista sitkeimmille suodaan muutamat halvat naurut. Oivalluksen seurauksena kierrätys saa yllättäviä metaulottuvuuksia Rickyn käydessä treffeillä Jouluyö, murhayötä esittävässä teatterissa, ja pahatapaisia lähimmäisiä koomisin metodein nitistävän koviksen uroteot kruunataan totaalisesti järjen rajat ylittävällä lähiöverilöylyllä.
Lumettomien takaumien jälkeen saadaan ripaus juhlatunnelmaa, kun Ricky vetää joulupukin kamppeet ylleen. Alituisella kulmakarvojen kohottelulla repliikkejään korostava Eric Freeman yrittää puhaltaa punanuttuun henkeä mielipuolisella tekonaurulla, mutta kyvytön räpiköinti tuottaa vain yhden lajityypin onnettomimmista tappajahahmoista. Sesonkielokuvaksi Silent Night, Deadly Night 2 on muutenkin todella laimea esitys, joten aattoillan viihdykkeeksi kannattaa varata jotakin muuta.
Isoveljensä kuolemaa sivusta seurannut Ricky Caldwell on varttunut edellisen osan jälkeen aikuiseksi ja päätynyt mielisairaalaan. Jouluaattona yhteistyöhaluttoman potilaan pakeille marssii kelanauhureineen tohtori Bloom, jolle penseä Ricky kertoo samaan syssyyn koko elämäntarinansa. Tämä on toteutettu käytännössä leikkelemällä ensimmäisestä elokuvasta referaatti, jota tauotetaan uusilla keskustelujaksoilla. Huonomuistisia katsojia helpottava temppu on viheliäinen, mutta jos malttaa olla turvautumatta kelaukseen, voi ihmetellä Rickyn hämmästyttävää kykyä selostaa seikkaperäisesti tapahtumia, joita tämä ei voi mitenkään muistaa tai ole edes nähnyt.
Lähes puolet elokuvan kestosta ahmaiseva katsaus menneeseen turruttaa horroksen partaalle, mutta lopulta alkaa tapahtua, kun Ricky pääsee muisteluissaan ennen näkemättömiin välivuosiin. Nunnia kammoavan ja punaista nähdessään murhanhimoiseksi äityvän nuorukaisen myöhemmät vaiheet muuttavat ryppyotsaisena alkaneen filmin silkaksi campiksi. Täyskäännös ei riitä pelastamaan kokonaisuutta, mutta katsojista sitkeimmille suodaan muutamat halvat naurut. Oivalluksen seurauksena kierrätys saa yllättäviä metaulottuvuuksia Rickyn käydessä treffeillä Jouluyö, murhayötä esittävässä teatterissa, ja pahatapaisia lähimmäisiä koomisin metodein nitistävän koviksen uroteot kruunataan totaalisesti järjen rajat ylittävällä lähiöverilöylyllä.
Lumettomien takaumien jälkeen saadaan ripaus juhlatunnelmaa, kun Ricky vetää joulupukin kamppeet ylleen. Alituisella kulmakarvojen kohottelulla repliikkejään korostava Eric Freeman yrittää puhaltaa punanuttuun henkeä mielipuolisella tekonaurulla, mutta kyvytön räpiköinti tuottaa vain yhden lajityypin onnettomimmista tappajahahmoista. Sesonkielokuvaksi Silent Night, Deadly Night 2 on muutenkin todella laimea esitys, joten aattoillan viihdykkeeksi kannattaa varata jotakin muuta.
(21.12.2008)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti