Hongkongin elokuvien ikärajaluokittelun yläpäästä on ajan myötä kasvanut käsite, joka tunnetaan länsimaissakin. Yksi tunnetuimmista lapsilta kiellettyä Category III -leimaa kantavista teoksista on ajankohtaisiin aiheisiin hanakasti tarttuvan Wong Jingin tuottama Ebola Syndrome (Yibola bing du / Yibola beng duk, HKG 1996), jonka laadusta vastaavat kokeneet alan miehet The Untold Storyn takaa: ohjauksesta huolehtii Herman Yau ja pääosassa sikailee törkymöykkyspesialisti Anthony Wong.
Wongin roolihahmona on Kai-niminen kovaonninen häviäjä, joka jää kiinni rysän päältä pomonsa vaimon kanssa peuhaamisesta. Nainen vierittää syyn Kain niskoille, ja pian tällä on totiset paikat petetyn aviomiehen uhatessa kastraatiolla. Katuva Wong lupaa suorittaa operaation itse, mutta ratkaisee pulman tappamalla avioparin ja pomon apulaisen. Pariskunnan jälkikasvunkin Kai valelee bensiinillä, mutta naapuri ehtii hätiin, jolloin tuohtunut massamurhaaja häipyy paikalta. Kymmenen vuotta myöhemmin Kai tavataan piileskelemässä Johannesburgissa, jossa hän työskentelee kiinalaisravintolan kokkina. Teekannuun räkivä ja paistilihoihin sekaantuva keittiömestari pääsee eräänä päivänä omistajan mukaan lihanostoreissulle kaupungin ulkopuolelle. Matka suuntautuu ebola-viruksen saastuttamaan alkuasukaskylään, jonka laitamilla Kai raiskaa savannille lyyhistyneen naisen. Pian Kaikin saa tappavan taudin ensioireet, mutta onnekseen hän osoittautuu immuuniksi virukselle, jonka kantajana hän käynnistää tietämättään nopeasti etenevän epidemian Johannesburgissa.
Ja tämä on vasta alkusysäys tapahtumaketjulle, jonka tyrmistyttävyys vetää kokeneenkin roskaelokuvien kuluttajan hiljaiseksi. Yau roiskii ruudulle tasaista tahtia toinen toistaan puistattavampia kohtauksia, joissa mikään ei ole pyhää, ja juuri kun luulee nähneensä kaiken, ohjaaja onnistuu kaivamaan hihastaan vielä pitemmälle menevän ässän.
Hongkongilaisille elokuville tyypillinen pidättelemättömyys on siis vallalla myös Ebola Syndromessa, eikä siinäkään ole mitään kummallista, että sairaimmatkin käänteet esitetään humoristisessa valossa. Horjahtelevasti etenevän elokuvan ehdoton tukipilari on Anthony Wong, joka vetää rasvaa tihkuvan roolinsa sopivasti ylinäytellen, mutta myös pitäen naamansa täysin peruslukemilla piinallisen jännittävään loppuratkaisuun asti. Juuri Wongin suoritus tekee saastassa kahlaamista muistuttavasta katselukokemuksesta jollain tapaa viihdyttävän, vaikka takaraivossa jomottaa koko ajan huoli omasta mielenterveydestä, sillä eihän tässä sysimustassa ja vietävästi naurattavassa komediassa ole tarkemmin ajatellen mitään hauskaa.
Wongin roolihahmona on Kai-niminen kovaonninen häviäjä, joka jää kiinni rysän päältä pomonsa vaimon kanssa peuhaamisesta. Nainen vierittää syyn Kain niskoille, ja pian tällä on totiset paikat petetyn aviomiehen uhatessa kastraatiolla. Katuva Wong lupaa suorittaa operaation itse, mutta ratkaisee pulman tappamalla avioparin ja pomon apulaisen. Pariskunnan jälkikasvunkin Kai valelee bensiinillä, mutta naapuri ehtii hätiin, jolloin tuohtunut massamurhaaja häipyy paikalta. Kymmenen vuotta myöhemmin Kai tavataan piileskelemässä Johannesburgissa, jossa hän työskentelee kiinalaisravintolan kokkina. Teekannuun räkivä ja paistilihoihin sekaantuva keittiömestari pääsee eräänä päivänä omistajan mukaan lihanostoreissulle kaupungin ulkopuolelle. Matka suuntautuu ebola-viruksen saastuttamaan alkuasukaskylään, jonka laitamilla Kai raiskaa savannille lyyhistyneen naisen. Pian Kaikin saa tappavan taudin ensioireet, mutta onnekseen hän osoittautuu immuuniksi virukselle, jonka kantajana hän käynnistää tietämättään nopeasti etenevän epidemian Johannesburgissa.
Ja tämä on vasta alkusysäys tapahtumaketjulle, jonka tyrmistyttävyys vetää kokeneenkin roskaelokuvien kuluttajan hiljaiseksi. Yau roiskii ruudulle tasaista tahtia toinen toistaan puistattavampia kohtauksia, joissa mikään ei ole pyhää, ja juuri kun luulee nähneensä kaiken, ohjaaja onnistuu kaivamaan hihastaan vielä pitemmälle menevän ässän.
Hongkongilaisille elokuville tyypillinen pidättelemättömyys on siis vallalla myös Ebola Syndromessa, eikä siinäkään ole mitään kummallista, että sairaimmatkin käänteet esitetään humoristisessa valossa. Horjahtelevasti etenevän elokuvan ehdoton tukipilari on Anthony Wong, joka vetää rasvaa tihkuvan roolinsa sopivasti ylinäytellen, mutta myös pitäen naamansa täysin peruslukemilla piinallisen jännittävään loppuratkaisuun asti. Juuri Wongin suoritus tekee saastassa kahlaamista muistuttavasta katselukokemuksesta jollain tapaa viihdyttävän, vaikka takaraivossa jomottaa koko ajan huoli omasta mielenterveydestä, sillä eihän tässä sysimustassa ja vietävästi naurattavassa komediassa ole tarkemmin ajatellen mitään hauskaa.
(31.1.2006)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti