1990-luvun lopulla alkanut Hongkongin elokuvateollisuuden taantuma on koskettanut sekä katsojalukuja että elokuvien laadullista sisältöä. Yksi kauden selviytyjistä on ollut Milkyway Image -tuotantoyhtiö, jonka tehokaksikko Johnnie To ja Wai Ka-fai on onnistunut päästämään käsistään menestyksiä toisensa perään genrestä riippumatta. Hittiputken tunnetuimpiin tuotoksiin lukeutuu korkean profiilin toimintaelokuva Fulltime Killer (Quan zhi sha shou / Chuen jik sat sau / Minä tapan, sinä tapat, HK 2001).
Palkkatappajien maailmaan sijoittuvan tarinan keskushahmot ovat O, ammattikunnan ykkösmiehenä pidetty viileä veteraani, ja tämän paikkaa havitteleva tulokas Tok. Päästäkseen selville kilpailijansa työtehtävistä elokuvien hullaannuttama, huomionkipeä keikari hakeutuu O:n taloudenhoitajan, videovuokraamoa pyörittävän Chinin seuraan, ja pian tilanteesta kehkeytyy eriskummallinen kolmiodraama.
To ja Wai ohjaavat Edmond Pangin romaaniin perustuvaa elokuvaa sulavasti tyylitellen, minkä tuloksena on visuaalisesti näyttävää jälkeä. Hienosti toteutetut toimintakohtaukset tosin tukehtuvat ylenpalttisiin hidastuksiin, joita ei ole maltettu jättää pois yhdestäkään ammuskelusta.
Pintakiillon alta ei kuitenkaan paljastu varsinaista sisältöä tai edes jännitettä, joten tasapaksuna kuvavirtana vyöryvä filmi ei herätä oikeastaan minkäänlaisia tuntemuksia paitsi ehkä ärtymystä omahyväistä Tokia kohtaan. Takashi Sorimachin näyttelemä O jää kaikessa vähäeleisyydessään etäiseksi niin katsojalle kuin Chinillekin, jonka sopeutuminen uuteen tilanteeseen työnantajan ja liehittelijän salaisuuksien paljastuttua tapahtuu epäuskottavan helposti. Kelly Lin suoriutuu osastaan kiitettävästi, mutta Tokia esittävän Andy Laun otteista ei näy jälkeäkään yli sadan elokuvaroolin näyttelijäkokemuksesta. Hongkongin suosituimpiin pop-laulajiin lukeutuva Lau tekee työnsä tälläkin kerralla teennäisyydellä, johon mies sortuu aivan liian usein. Sivuhenkilöt piirretään vielä ohuemmin vedoin, mikä rokottaa erityisesti O:ta jäljittäviä poliiseja seuraavan rinnakkaisjuonen kiinnostavuutta.
Palkkatappajien maailmaan sijoittuvan tarinan keskushahmot ovat O, ammattikunnan ykkösmiehenä pidetty viileä veteraani, ja tämän paikkaa havitteleva tulokas Tok. Päästäkseen selville kilpailijansa työtehtävistä elokuvien hullaannuttama, huomionkipeä keikari hakeutuu O:n taloudenhoitajan, videovuokraamoa pyörittävän Chinin seuraan, ja pian tilanteesta kehkeytyy eriskummallinen kolmiodraama.
To ja Wai ohjaavat Edmond Pangin romaaniin perustuvaa elokuvaa sulavasti tyylitellen, minkä tuloksena on visuaalisesti näyttävää jälkeä. Hienosti toteutetut toimintakohtaukset tosin tukehtuvat ylenpalttisiin hidastuksiin, joita ei ole maltettu jättää pois yhdestäkään ammuskelusta.
Pintakiillon alta ei kuitenkaan paljastu varsinaista sisältöä tai edes jännitettä, joten tasapaksuna kuvavirtana vyöryvä filmi ei herätä oikeastaan minkäänlaisia tuntemuksia paitsi ehkä ärtymystä omahyväistä Tokia kohtaan. Takashi Sorimachin näyttelemä O jää kaikessa vähäeleisyydessään etäiseksi niin katsojalle kuin Chinillekin, jonka sopeutuminen uuteen tilanteeseen työnantajan ja liehittelijän salaisuuksien paljastuttua tapahtuu epäuskottavan helposti. Kelly Lin suoriutuu osastaan kiitettävästi, mutta Tokia esittävän Andy Laun otteista ei näy jälkeäkään yli sadan elokuvaroolin näyttelijäkokemuksesta. Hongkongin suosituimpiin pop-laulajiin lukeutuva Lau tekee työnsä tälläkin kerralla teennäisyydellä, johon mies sortuu aivan liian usein. Sivuhenkilöt piirretään vielä ohuemmin vedoin, mikä rokottaa erityisesti O:ta jäljittäviä poliiseja seuraavan rinnakkaisjuonen kiinnostavuutta.
(20.4.2009)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti