Koomikko Stephen Chow'n elokuvauran toistaiseksi mielenkiintoisin kausi sijoittuu läpimurrolla alkaneelle ja kansainvälistä suosiota edeltäneelle 1990-luvulle, jolla hänen luovuutensa pääsi toden teolla valloilleen. Tuotteliaan ja menestyksekkään vuosikymmenen elokuvien taso vaihtelee erinomaisesta silkkaan roskaan, ja mahtuupa joukkoon jopa kaiken arvostelun yläpuolelle nousevia teoksia. Viimeksi mainitun ryhmän bisarrein tapaus on Sixty Million Dollar Man (Bai bian xing jun / Baak bin sing gwan, HKG 1995), joka todistaa sekä hyvässä että pahassa, mitä voi tapahtua, kun Chow, tuottaja Wong Jing ja edellisten apulaisohjaajasta käsikirjoittavaksi ohjaajaksi ylennyt Yip Wai-man yhdistävät voimansa.
Pidäkkeettömästi rönsyilevä elokuva heittää Chow'n Honolululle upporikkaan opiskelijan pöksyihin. Varakkuudesta ja sen takaamasta korkeasta asemasta täysin siemauksin nauttiva Sing käyttäytyy täydellisen öykkärimäisesti kiusaten huvikseen suunnilleen kaikkia näköpiiriinsä sattuvia. Palvelijansa Tat apunaan Sing viihdyttää itseään esimerkiksi syöttämällä vakiokohteelleen Siu-fulle ulostuslääkettä ja räjäyttämällä sen jälkeen WC-pöntön pahaa-aavistamattoman uhrin alta. Törkimyksen kissanpäivät päättää hemaiseva naapurin rouva, jonka triad-aviomies määrää vaimonsa tanssittajan tapettavaksi. Gangsterit onnistuvat melkein, koska Singistä jää jäljelle vain aivot ja suu, joille professori Chang rakentaa keinotekoisen vartalon.
Myönnetään, että juonta tuli paljastettua peräti elokuvan puoliväliin asti, mutta kuvaelma on silti vain pintaraapaisu kaikesta, mitä Sixty Million Dollar Man pitää sisällään. Infantiilia pissa- ja kakkahuumoria, halpoja erikoistehosteita ja ankaraa kohkaamista täyteen ahdettu filmi on irrallisten sketsien sekamelska, joka ylittää ihailtavasti kaikki järjellisyyden rajat. Päätähuimaava lopputulos on hyvin vapaamuotoinen Kuuden miljoonan dollarin miehen, Mask - naamion ja Reksin risteytys, joka yltyy kohtaus kohtaukselta sekopäisemmäksi varsinkin sen jälkeen, kun professorin keksimä siru antaa Singille kyvyn muuttaa muotoaan – vaikkapa vessanpytyksi tai hammastahnatuubiksi.
Jatkuva melskaaminen on tavallaan sietämätöntä, ja osa vitseistä on todella huonoja ja osa täysin käsittämättomiä, mutta ideoiden toteutustapa ja yleinen asennoituminen pitävät Sixty Million Dollar Manin tasaisen hauskana. Chow ja hänen vakioparinsa Ng Man Tat revittävät pääosissa kuin viimeistä päivää ja innostavat esimerkillään muutkin vetämään roolinsa rohkeasti täysin yli. Tällaisella näyttelyllä ei pokkailla palkintoja, mutta sähäkästi maskeeratun Elvis Tsuin ja rumana ankanpoikasena ihastuttavan Gigi Leungin pelleilystä paistaa teeskentelemätön riemu, joka tarttuu katsojaankin.
Taustoja tuntematta voisi täysin oikeutetusti luulla, että Sixty Million Dollar Man on syyntakeettomien työtä, sillä siltä se totisesti pahimmillaan näyttää Chow'n ja Wongin tekemisiin perehtyneenkin silmin. Mauttomuuksien paksun kerroksen alta pilkistää kuitenkin todellisen minuuden löytymisestä kertova tarina, jonka avarakatseisempi voisi luokitella jopa romanttiseksi komediaksi. Ehdottoman avointa mieltä Sixty Million Dollar Manin katsominen joka tapauksessa vaatii, eikä silloinkaan ole mitään takeita siitä, että ymmärtäisi puoliakaan tekijöiden aivoituksista, saati että kykenisi nauttimaan näkemästään.
Pidäkkeettömästi rönsyilevä elokuva heittää Chow'n Honolululle upporikkaan opiskelijan pöksyihin. Varakkuudesta ja sen takaamasta korkeasta asemasta täysin siemauksin nauttiva Sing käyttäytyy täydellisen öykkärimäisesti kiusaten huvikseen suunnilleen kaikkia näköpiiriinsä sattuvia. Palvelijansa Tat apunaan Sing viihdyttää itseään esimerkiksi syöttämällä vakiokohteelleen Siu-fulle ulostuslääkettä ja räjäyttämällä sen jälkeen WC-pöntön pahaa-aavistamattoman uhrin alta. Törkimyksen kissanpäivät päättää hemaiseva naapurin rouva, jonka triad-aviomies määrää vaimonsa tanssittajan tapettavaksi. Gangsterit onnistuvat melkein, koska Singistä jää jäljelle vain aivot ja suu, joille professori Chang rakentaa keinotekoisen vartalon.
Myönnetään, että juonta tuli paljastettua peräti elokuvan puoliväliin asti, mutta kuvaelma on silti vain pintaraapaisu kaikesta, mitä Sixty Million Dollar Man pitää sisällään. Infantiilia pissa- ja kakkahuumoria, halpoja erikoistehosteita ja ankaraa kohkaamista täyteen ahdettu filmi on irrallisten sketsien sekamelska, joka ylittää ihailtavasti kaikki järjellisyyden rajat. Päätähuimaava lopputulos on hyvin vapaamuotoinen Kuuden miljoonan dollarin miehen, Mask - naamion ja Reksin risteytys, joka yltyy kohtaus kohtaukselta sekopäisemmäksi varsinkin sen jälkeen, kun professorin keksimä siru antaa Singille kyvyn muuttaa muotoaan – vaikkapa vessanpytyksi tai hammastahnatuubiksi.
Jatkuva melskaaminen on tavallaan sietämätöntä, ja osa vitseistä on todella huonoja ja osa täysin käsittämättomiä, mutta ideoiden toteutustapa ja yleinen asennoituminen pitävät Sixty Million Dollar Manin tasaisen hauskana. Chow ja hänen vakioparinsa Ng Man Tat revittävät pääosissa kuin viimeistä päivää ja innostavat esimerkillään muutkin vetämään roolinsa rohkeasti täysin yli. Tällaisella näyttelyllä ei pokkailla palkintoja, mutta sähäkästi maskeeratun Elvis Tsuin ja rumana ankanpoikasena ihastuttavan Gigi Leungin pelleilystä paistaa teeskentelemätön riemu, joka tarttuu katsojaankin.
Taustoja tuntematta voisi täysin oikeutetusti luulla, että Sixty Million Dollar Man on syyntakeettomien työtä, sillä siltä se totisesti pahimmillaan näyttää Chow'n ja Wongin tekemisiin perehtyneenkin silmin. Mauttomuuksien paksun kerroksen alta pilkistää kuitenkin todellisen minuuden löytymisestä kertova tarina, jonka avarakatseisempi voisi luokitella jopa romanttiseksi komediaksi. Ehdottoman avointa mieltä Sixty Million Dollar Manin katsominen joka tapauksessa vaatii, eikä silloinkaan ole mitään takeita siitä, että ymmärtäisi puoliakaan tekijöiden aivoituksista, saati että kykenisi nauttimaan näkemästään.
(24.7.2006)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti