Rikoskirjailijana pitkän ja komean uran tehneen Elmore Leonardin romaaneista väännetään valkokangas- ja televisiosovituksia tasaista tahtia, mutta onpa mies kunnostautunut vuosien varrella itsekin elokuvakäsikirjoittajana. Yksi näistä alkuperäistekstiin perustuvista filmeistä on Raakaa peliä (Mr. Majestyk / Mister Majestyk / Hårda bud, USA 1974), jossa Charles Bronson näyttelee oikeamielistä vesimelonifarmari Vincent Majestykia.
Meloninpoimijoita maatilalleen etsivä Majestyk järjestää tarinan aluksi meksikolaiselle siirtolaisseurueelle WC-vuoron huoltoasemalla ja pestaa sen jälkeen koko lössin satoa korjaamaan. Matka Majestykin maille saa merkillisen päätöksen, sillä perillä odottaa pelto täynnä kutsumattomia vieraita ja työvoimanvälittäjä Bobby Kopas (Paul Koslo), joka yrittää aseella uhaten suostutella Vincentin palkkaamaan omat poimijansa. Majestyk kieltäytyy tarjouksesta niin pontevasti, että saa pahoinpitelysyytteen ja päätyy tutkintavankeuteen. Tilanne alkaa näyttää huolestuttavalta, sillä arbuusit pitäisi päästä keräämään ennen kuin ne mätänevät pellolle, mutta harmikseen Majestyk joutuu toteamaan, ettei hänellä ole tarpeeksi rahaa takuiden maksamiseen. Niinpä edessä on siirto vankilaan, mutta kuljetus katkeaa, kun samassa kyydissä matkaavan palkkamurhaaja Frank Rendan (Al Lettieri) kätyrit väijyttävät bussin aikeenaan vapauttaa pomonsa. Operaatio hyytyy poliisien ja roistojen väliseksi tulitaisteluksi, jonka tiimellyksessä Majestyk keksii loistavan ratkaisun pulmaansa.
Leonardin tarinointityyliin olennaisena osana kuuluva huumori ei pilkistele kuin Majestykin päästelemissä vaisuissa letkautuksissa, mutta muuten Raakaa peliä on juoheva, joskin meloneja lukuun ottamatta kovin tavanomainen toimintatrilleri oikeutta hakevasta miehestä, joka joutuu kostonkierteeseen. Hiljalleen kovenevat panokset sekä Charles Bernsteinin tarttuva musiikki pitävät jännitettä yllä, ja painetta tasataan aika ajoin pidättelemättömällä väkivallalla ja kaahailulla. Richard Fleischer ei ole koskaan ollut ohjaajana suuri mestari, eikä hän esittele tässäkään työssä poikkeuksellisia oivalluksia, mutta Fleischerin ansioksi on ilman muuta laskettava sujuva juonenkuljetus, jonka ansiosta elokuvaan ei mahdu yhtään tylsää kohtausta.
Henkilöhahmot ovat perustyyppejä, joiden näyttely ei vaadi ammattilaisilta ihmeitä. Lipan alta luimisteleva Bronson luottaa vähäeleiseen jäyhyytensä, joka istuu Majestykin rooliin oikein hyvin, ja 70-luvun vakiokonniin kuulunut Al Lettieri vetäisee osansa samalla varmalla vaihteella kuin Pakotiessä. Oman lisänsä äijien koitokseen tuova, harittavahiuksinen Paul Koslo näyttelee uskottavasti polleata poikaa, joka ei tosipaikan tullen olekaan niin kova kaveri kuin on antanut ymmärtää. Naisroolit sysätään tässä puristuksessa taustalle, mutta Linda Cristal ja Lee Purcell eivät jää kuitenkaan pelkiksi koristeiksi tiukoissakaan tilanteissa.
Yllätyksettömyyden vuoksi ja näppäristä detaljeista huolimatta Raakaa peliä ei ole valioyksilö, mutta ansiot ovat silti sen verran vahvat, että se erottuu pienimuotoisena klassikkona niin Charles Bronsonin kuin Richard Fleischerinkin pitkissä ansioluetteloissa.
Meloninpoimijoita maatilalleen etsivä Majestyk järjestää tarinan aluksi meksikolaiselle siirtolaisseurueelle WC-vuoron huoltoasemalla ja pestaa sen jälkeen koko lössin satoa korjaamaan. Matka Majestykin maille saa merkillisen päätöksen, sillä perillä odottaa pelto täynnä kutsumattomia vieraita ja työvoimanvälittäjä Bobby Kopas (Paul Koslo), joka yrittää aseella uhaten suostutella Vincentin palkkaamaan omat poimijansa. Majestyk kieltäytyy tarjouksesta niin pontevasti, että saa pahoinpitelysyytteen ja päätyy tutkintavankeuteen. Tilanne alkaa näyttää huolestuttavalta, sillä arbuusit pitäisi päästä keräämään ennen kuin ne mätänevät pellolle, mutta harmikseen Majestyk joutuu toteamaan, ettei hänellä ole tarpeeksi rahaa takuiden maksamiseen. Niinpä edessä on siirto vankilaan, mutta kuljetus katkeaa, kun samassa kyydissä matkaavan palkkamurhaaja Frank Rendan (Al Lettieri) kätyrit väijyttävät bussin aikeenaan vapauttaa pomonsa. Operaatio hyytyy poliisien ja roistojen väliseksi tulitaisteluksi, jonka tiimellyksessä Majestyk keksii loistavan ratkaisun pulmaansa.
Leonardin tarinointityyliin olennaisena osana kuuluva huumori ei pilkistele kuin Majestykin päästelemissä vaisuissa letkautuksissa, mutta muuten Raakaa peliä on juoheva, joskin meloneja lukuun ottamatta kovin tavanomainen toimintatrilleri oikeutta hakevasta miehestä, joka joutuu kostonkierteeseen. Hiljalleen kovenevat panokset sekä Charles Bernsteinin tarttuva musiikki pitävät jännitettä yllä, ja painetta tasataan aika ajoin pidättelemättömällä väkivallalla ja kaahailulla. Richard Fleischer ei ole koskaan ollut ohjaajana suuri mestari, eikä hän esittele tässäkään työssä poikkeuksellisia oivalluksia, mutta Fleischerin ansioksi on ilman muuta laskettava sujuva juonenkuljetus, jonka ansiosta elokuvaan ei mahdu yhtään tylsää kohtausta.
Henkilöhahmot ovat perustyyppejä, joiden näyttely ei vaadi ammattilaisilta ihmeitä. Lipan alta luimisteleva Bronson luottaa vähäeleiseen jäyhyytensä, joka istuu Majestykin rooliin oikein hyvin, ja 70-luvun vakiokonniin kuulunut Al Lettieri vetäisee osansa samalla varmalla vaihteella kuin Pakotiessä. Oman lisänsä äijien koitokseen tuova, harittavahiuksinen Paul Koslo näyttelee uskottavasti polleata poikaa, joka ei tosipaikan tullen olekaan niin kova kaveri kuin on antanut ymmärtää. Naisroolit sysätään tässä puristuksessa taustalle, mutta Linda Cristal ja Lee Purcell eivät jää kuitenkaan pelkiksi koristeiksi tiukoissakaan tilanteissa.
Yllätyksettömyyden vuoksi ja näppäristä detaljeista huolimatta Raakaa peliä ei ole valioyksilö, mutta ansiot ovat silti sen verran vahvat, että se erottuu pienimuotoisena klassikkona niin Charles Bronsonin kuin Richard Fleischerinkin pitkissä ansioluetteloissa.
(30.9.2005)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti