keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

DVD-vitriinin arkistosta, osa 27

Hongkongin elokuvateollisuuden suhdannevaihtelut eivät näytä suuremmin hetkauttavan Wong Jingiä, jonka tuotantokoneisto jyllää edelleen usean elokuvan vuosivauhdilla, vaikka määrät ovatkin laskeneet parhaiden aikojen lukemista. Uutteran työmyyrän filmeistä on Suomessa ollut nähtävillä vain murto-osa, jota kasvattaa hiukan pohjoismaisen julkaisukynnyksen viimeisimpänä ylittänyt Naked Weapon (Chek law dak gung / Naked Weapon, HKG 2002). Tutulta kalskahtavan nimen ohella elokuva linkittyy kymmenen vuotta vanhempaan Naked Killeriin salamurhaajateemallaan, vaikkei kyse olekaan varsinaisesta jatko-osasta.

Naked Weaponissa iskujen takana on kansainvälinen syndikaatti, jota johtava Madame M on jo vuosia onnistunut pysymään CIA:n ulottumattomissa. Kidnapatuista pikkutytöistä koulutetut huipputason tappajat eivät ole erehtymättömiä, mutta menetetyille käskyläisille löytyvät aina sopivat korvaajat yhä uusista lapsijoukoista. Samaan erään sattuneista Kattista ja Charlenesta kuuden vuoden rääkki kasvattaa erottamattomat ystävykset – ja tehokkaan murhaduon.

Tuottajana ja käsikirjoittajana häärinyt Wong sotkee tapojensa mukaisen laajaa kohderyhmää tavoittelevan sekoitelman, jossa toiminta, erotiikka, jännitys ja melodraama kohtaavat melko viihdyttävin seurauksin vailla painavaa sanottavaa tai todellista sisältöä. Miehen tavaramerkkeihin kuuluva pipipäinen huumori on poissa, mutta omintakeinen logiikka, viittaukset muihin elokuviin ja ennustamattomat ylilyönnit takaavat silti täyden Wong-kokemuksen tuttuja kummastelun hetkiä myöten. Juonen käännekohtien helppous, pudotuspeleihin perustuvan koulutusohjelman olematon kustannustehokkuus ja erityisesti viettelytaidot pikakurssina opettava loppukoe eivät kestä tarkempaa miettimistä, mutta eipä vikkelänä kirjoittajana tunnettu Wong ole ennenkään kiinnittänyt tällaisiin seikkoihin huomiota.


Ohjausvastuun kantaa vanha kettu Ching Siu Tung, joka on omaksunut ongelmitta toimintakohtausten viimeisimmät virtaukset. Kovassa käytössä olevilla hidastuksilla ja trendikkäillä tehosteilla kikkailun takia Naked Weapon näyttää monin paikoin ihan deodoranttimainokselta, mutta ainakaan Ching ei ole menettänyt tolkkuaan niin, että olisi leikellyt koreografioimansa taistelut katsomiskelvottomaksi silpuksi.

Mallimaailmasta näyttelijöiksi ponnistaneet Maggie Q ja Anya tekevät parhaansa ja yltävätkin ihan säällisiin suorituksiin päärooleissa, joiden tappelut ja itkeskelyt hoituvat ihan yhtä sujuvasti kuin opetussuunnitelmaan sisältyvät muotinäytöskävelytkin. Hieman kokeneempi Daniel Wu, entinen malli hänkin, muikistelee miespääosassa kirkasotsaisena ja toheloivana agentti Jack Cheninä. Nykyhongkongilaista, ulkonäköorientoitunutta näyttelijätyyppiä edustavan Wun kapea-alaisuus korostaa hahmon yksiulotteisuutta ja tämän nolostuttavia monologeja, joiden rinnalla muiden paperiset vuorosanat alkavat kuulostaa ihan hyviltä. Vanha rouva Cheng Pei Pei näyttää nuoremmilleen mallia Charlenen äitinä ja tuo elokuvalle hieman lisäarvoa, vaikka rooli on pieni. Ohuista hahmoista kompleksisin on Almen Wongin viileästi esittämä Madame M, jonka persoona jää lopulta arvoitukseksi, sillä tarina ei paljasta, onko häikäilemättömän hyväksikäyttäjän ja julmurin ainoastaan tunnettuja rikollisia listivällä järjestöllä ylevämpiäkin motiiveja kuin raha. Liika ajattelu on siis pahasta, jos mielii viihtyä Naked Weaponin äärellä.

(23.7.2006)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti