Golf – herrasmiesurheilua, ylipalkattujen ammattilaisten pallonlätkintää vai pakollinen harrastus kaikille, jotka luulevat olevansa jotakin? Olipa kolopallosta lajina mitä mieltä tahansa, on peli jättänyt jälkensä isoon pinoon elokuvaklassikoita, joista syvimmälle aiheeseen porautuu Harold Ramisin, Brian Doyle-Murrayn ja Douglas Kenneyn kehittelemä Latvasta laho (Caddyshack / Tom i bollen, USA 1980).
Lähes täysin Bushwoodin golf-kerhon maille sijoitettu komedia mahduttaa puoleentoista tuntiin lajin koko kirjon kaikkine lieveilmiöineen värikkään hahmokokoelman välityksellä. Kerhon puheenjohtaja, tuomari Smails (Ted Knight) on pelitaidoton lahjattomuus, joka käy kentällä vain näyttäytymässä ja pönkittämässä egoaan; nousukasmainen kiinteistömiljonääri Al Czervik (Rodney Dangerfield) suhtautuu golfiin hauskanpitona, jota jäykän etiketin ei anneta rajoittaa; huippupelaaja Ty Webbille (Chevy Chase) laji on zen-filosofisesti värittynyt harrastus; ja mailapoikana häärivä Danny Noonan (Michael O'Keefe) on kesätöiden ohella kärkkymässä golf-stipendiä, jolla pääsisi syksyllä yliopistoon. Viheriöt kutsuvat puoleensa myös Smailsin kevytkenkäistä sukulaistyttöä Lacey Underallia (Cindy Morgan), jota kiinnostaa vähän toisenlainen puttailu, sekä kentille lisää reikiä kaivelevaa taskurottaa, jonka hävittäminen annetaan ratahoitaja Carl Specklerille (Bill Murray) ensisijaiseksi tehtäväksi.
Tämä porukka saisi varmasti sukkien parsimisenkin näyttämään hauskalta, joten golfin kaltaisen kuivahkon harrasteen valjastaminen huumoriksi luonnistuu vaivattomasti. Erityyppisten koomikoiden sijoittaminen samaan elokuvaan tuo touhuun diversiteettiä ja melko vapaalla kädellä tyypiteltyihin hahmoihin yksilöllisyyttä. Ronskia huulta sarjatulella heittävä Dangerfield ja vähäeleinen Chase ovat omilla paikoillaan erinomaisia, mutta elokuvan ylivoimaisesti äänekkäimmät naurut kerää Murray. Hän kehittelee pelottavan hauskan karikatyyrin Vietnamin sodan traumatisoimasta, henkisesti epävakaasta ihmisrauniosta, jonka levottomat monologit ja taskurotan pyydystämiseen tähtäävät konstit nostavat Carlin sivuhahmosta huomion keskipisteeksi.
Suurin piirtein oikeaan järjestykseen ladotuista kohtauksista ei muodostu juonellisesti ryhdikästä tarinaa, mutta koheltaminen kentällä, kerhotalolla, uima-altaalla ja venesatamassa tuottaa viljalti irtonaista komediaa. Vaikka kokonaisuus näyttää puolihuolimattomasti kasatulta, paljastavat silmänräpäyksessä katoavat visuaaliset gagit ja kuvan taka-alalle piilotetut vaihtoehtoiset sketsirakennelmat Ramisin ohjauksen pätevyyden palkiten siinä sivussa tarkkaavaisen katsojan. Koska yksittäiset huippuhetket jäävät kuitenkin paremmin mieleen kuin tulevaisuudestaan epävarman Dannyn yritykset löytää oikea suunta elämälleen tai Smailsin ja Czervikin eriävät näkemykset maa-alueiden käytöstä, on improvisointiin yllyttävän käsikirjoituksen vajavaisuudet helppo antaa anteeksi – etenkin kun lopputulos on ratkiriemukas.
Lähes täysin Bushwoodin golf-kerhon maille sijoitettu komedia mahduttaa puoleentoista tuntiin lajin koko kirjon kaikkine lieveilmiöineen värikkään hahmokokoelman välityksellä. Kerhon puheenjohtaja, tuomari Smails (Ted Knight) on pelitaidoton lahjattomuus, joka käy kentällä vain näyttäytymässä ja pönkittämässä egoaan; nousukasmainen kiinteistömiljonääri Al Czervik (Rodney Dangerfield) suhtautuu golfiin hauskanpitona, jota jäykän etiketin ei anneta rajoittaa; huippupelaaja Ty Webbille (Chevy Chase) laji on zen-filosofisesti värittynyt harrastus; ja mailapoikana häärivä Danny Noonan (Michael O'Keefe) on kesätöiden ohella kärkkymässä golf-stipendiä, jolla pääsisi syksyllä yliopistoon. Viheriöt kutsuvat puoleensa myös Smailsin kevytkenkäistä sukulaistyttöä Lacey Underallia (Cindy Morgan), jota kiinnostaa vähän toisenlainen puttailu, sekä kentille lisää reikiä kaivelevaa taskurottaa, jonka hävittäminen annetaan ratahoitaja Carl Specklerille (Bill Murray) ensisijaiseksi tehtäväksi.
Tämä porukka saisi varmasti sukkien parsimisenkin näyttämään hauskalta, joten golfin kaltaisen kuivahkon harrasteen valjastaminen huumoriksi luonnistuu vaivattomasti. Erityyppisten koomikoiden sijoittaminen samaan elokuvaan tuo touhuun diversiteettiä ja melko vapaalla kädellä tyypiteltyihin hahmoihin yksilöllisyyttä. Ronskia huulta sarjatulella heittävä Dangerfield ja vähäeleinen Chase ovat omilla paikoillaan erinomaisia, mutta elokuvan ylivoimaisesti äänekkäimmät naurut kerää Murray. Hän kehittelee pelottavan hauskan karikatyyrin Vietnamin sodan traumatisoimasta, henkisesti epävakaasta ihmisrauniosta, jonka levottomat monologit ja taskurotan pyydystämiseen tähtäävät konstit nostavat Carlin sivuhahmosta huomion keskipisteeksi.
Suurin piirtein oikeaan järjestykseen ladotuista kohtauksista ei muodostu juonellisesti ryhdikästä tarinaa, mutta koheltaminen kentällä, kerhotalolla, uima-altaalla ja venesatamassa tuottaa viljalti irtonaista komediaa. Vaikka kokonaisuus näyttää puolihuolimattomasti kasatulta, paljastavat silmänräpäyksessä katoavat visuaaliset gagit ja kuvan taka-alalle piilotetut vaihtoehtoiset sketsirakennelmat Ramisin ohjauksen pätevyyden palkiten siinä sivussa tarkkaavaisen katsojan. Koska yksittäiset huippuhetket jäävät kuitenkin paremmin mieleen kuin tulevaisuudestaan epävarman Dannyn yritykset löytää oikea suunta elämälleen tai Smailsin ja Czervikin eriävät näkemykset maa-alueiden käytöstä, on improvisointiin yllyttävän käsikirjoituksen vajavaisuudet helppo antaa anteeksi – etenkin kun lopputulos on ratkiriemukas.
(26.6.2007)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti