Kate Armstrong on menestyvä huippukokki ja toivoton täydellisyyden tavoittelija, jonka elämä pyörii pelkästään työnteon ja ruoanlaiton ympärillä. Päällisin puolin kaikki on kunnossa, mutta niuhottava ylisuorittaja ei ole silti tyytyväinen elämäänsä. Onneksi tarkkanäköinen psykiatri huomaa, että ongelmien perimmäinen syy on miehen puute. Ja kuinka ollakaan, eräänä päivänä työmaaravintolaan tupsahtaa kuin tilauksesta Nick-niminen könsikäs. Tai eihän Kate tietenkään suvaitse rahvaanomaista hassuttelijaa, joka suhtautuu hommiin rennosti ja jolla ei ole juurikaan tavoitteita elämässään. Pahimmassa tapauksessa apulaiseksi pestattu tyyppi saattaa harmittoman julkisivunsa suojista yrittää Katen syrjäyttämistä pääkokin paikalta. Ahdingon maksimoimiseksi sisar kuolee onnettomuudessa jättäen Zoe-tyttärensä huoltajuuden Katelle.
Saksalaiskomediaan Kaikilla mausteilla perustuva Rakkauden resepti (No Reservations / Kärlek på menyn, USA/AUS 2007) on oppikirjaesimerkki täydellisen yllätyksettömäksi jalostetusta romanttisesta draamakomediasta, jonka käänteiden ennustaminen on musertavan helppoa noin kymmenen minuutin jälkeen, vaikkei olisi alkuperäisestä elokuvasta koskaan kuullutkaan. Katsojan älykkyyttä aliarvioidaan toistuvasti, minkä lisäksi elokuvan markkinointi komediana on kyseenalaista, sillä hauskuutta Rakkauden reseptistä ei löydy etsimälläkään.
Entäs draama? Löperöä siirapissa uitettua laskelmointia, jonka kyyneltenlypsykohtaukset ovat pöyristyttävän banaaleja. Jotta paketti olisi täydellinen, Kate oppii ottotyttärensä ja keittiöromeon kanssa lähentymisen myötä näyttämään inhimillisen puolensa, mutta horisontissa siintävän onnen tiellä väijyy vielä yksi, kaiken saavutetun vaarantava kriisi. Niinpä niin, tuskinpa pilaan keneltäkään jännitystä paljastamalla, että lopussa kaikki on taas hyvin.
Loistosta Oscar-ehdokkuudella palkittu australialaisohjaaja Scott Hicks sukeltaa Rakkauden reseptissä samaan Hollywood-putkeen kuin lukemattomat edeltäjänsä ja seuraajansa, joiden näkemyksellisyys on heitetty surutta yli laidan sopimuspapereiden allekirjoittamisen jälkeen. Rännin toisesta päästä puserretun totaalisen persoonattoman lopputuotteen jälkeen ohjaajan filmografiaa tutkiessa joutuu hieraisemaan silmiään epäuskoisena, kun vanhat meriitit osuvat kohdalle. Edellytyksiä luulisi riittävän vaativampaankin tekemiseen kuin täytteeltä tuoksahtaviin, kammottaviin kokkaus- ja perhetreffimontaaseihin, joita säestävät niinkin yksilölliset kappalevalinnat kuin Sway ja The Lion Sleeps Tonight. Toivottavasti Hicks sai edes kohtuullisen korvauksen luovasta työpanoksestaan.
Näyttelijätähdille on epäilemättä maksettu ansionsa mukaan, sillä Catherine Zeta-Jones suoriutuu sujuvasti kylmäkiskoisen snobin roolista, ja Aaron Eckhart virnuilee yhtä suvereenisti vekkulina gastronomirenttuna, jolla on pakkomielle italialaiseen kulttuuriin. Ääripäiden välissä tasapainoa edustaa Abigail Breslinin sulkeutunut Zoe, joka pääsee kohtalaisen nopeasti äitinsä kuoleman yli.
Philip Glassin musiikit ovat paikoin ihan kivat, mutta minimalistiguru voisi muun porukan ohessa katsoa vähän tarkemmin millaisiin projekteihin lähtee mukaan.
Leffanautinnon huipentaa jumalaton nälkä, joka väistämättä seuraa mittavasta ruokalajien esittelystä.
Saksalaiskomediaan Kaikilla mausteilla perustuva Rakkauden resepti (No Reservations / Kärlek på menyn, USA/AUS 2007) on oppikirjaesimerkki täydellisen yllätyksettömäksi jalostetusta romanttisesta draamakomediasta, jonka käänteiden ennustaminen on musertavan helppoa noin kymmenen minuutin jälkeen, vaikkei olisi alkuperäisestä elokuvasta koskaan kuullutkaan. Katsojan älykkyyttä aliarvioidaan toistuvasti, minkä lisäksi elokuvan markkinointi komediana on kyseenalaista, sillä hauskuutta Rakkauden reseptistä ei löydy etsimälläkään.
Entäs draama? Löperöä siirapissa uitettua laskelmointia, jonka kyyneltenlypsykohtaukset ovat pöyristyttävän banaaleja. Jotta paketti olisi täydellinen, Kate oppii ottotyttärensä ja keittiöromeon kanssa lähentymisen myötä näyttämään inhimillisen puolensa, mutta horisontissa siintävän onnen tiellä väijyy vielä yksi, kaiken saavutetun vaarantava kriisi. Niinpä niin, tuskinpa pilaan keneltäkään jännitystä paljastamalla, että lopussa kaikki on taas hyvin.
Loistosta Oscar-ehdokkuudella palkittu australialaisohjaaja Scott Hicks sukeltaa Rakkauden reseptissä samaan Hollywood-putkeen kuin lukemattomat edeltäjänsä ja seuraajansa, joiden näkemyksellisyys on heitetty surutta yli laidan sopimuspapereiden allekirjoittamisen jälkeen. Rännin toisesta päästä puserretun totaalisen persoonattoman lopputuotteen jälkeen ohjaajan filmografiaa tutkiessa joutuu hieraisemaan silmiään epäuskoisena, kun vanhat meriitit osuvat kohdalle. Edellytyksiä luulisi riittävän vaativampaankin tekemiseen kuin täytteeltä tuoksahtaviin, kammottaviin kokkaus- ja perhetreffimontaaseihin, joita säestävät niinkin yksilölliset kappalevalinnat kuin Sway ja The Lion Sleeps Tonight. Toivottavasti Hicks sai edes kohtuullisen korvauksen luovasta työpanoksestaan.
Näyttelijätähdille on epäilemättä maksettu ansionsa mukaan, sillä Catherine Zeta-Jones suoriutuu sujuvasti kylmäkiskoisen snobin roolista, ja Aaron Eckhart virnuilee yhtä suvereenisti vekkulina gastronomirenttuna, jolla on pakkomielle italialaiseen kulttuuriin. Ääripäiden välissä tasapainoa edustaa Abigail Breslinin sulkeutunut Zoe, joka pääsee kohtalaisen nopeasti äitinsä kuoleman yli.
Philip Glassin musiikit ovat paikoin ihan kivat, mutta minimalistiguru voisi muun porukan ohessa katsoa vähän tarkemmin millaisiin projekteihin lähtee mukaan.
Leffanautinnon huipentaa jumalaton nälkä, joka väistämättä seuraa mittavasta ruokalajien esittelystä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti