Populaarikulttuurihistorian tunnetuin salainen asiamies on kerännyt 55-vuotisen olemassaolonsa aikana laajan joukon seuraajia, joita on seikkaillut elokuvissakin iso liuta lukuisina vaihtelevasti menestyneinä variaatioina. Suosittuihin aiheisiin hanakasti tarttunut blaxploitaatioaaltokaan ei hyökynyt ohitse ilman agenttisankareita, mistä on säilynyt Fred Williamsonin ansiosta muistettavimpana jäänteenä Kova kundi Bolt (That Man Bolt / Bolt – en hårding / Kuriren från Hongkong, USA 1973).
Tutuilla nimikirjaimilla siunattu, kansainvälisenä kuriirina toimiva Jefferson Bolt suostutellaan vankilatuomiolla uhaten kuljettamaan miljoona dollaria Hongkongista Mexico Cityyn. Ammattimies tarttuu tarjoukseen turhia kyselemättä, mutta kun ranteeseen kahlitun salkun roikottaminen käy toistuvasti hengenvaaralliseksi, herää lentokenttien miehessä halu ottaa selvää seteleiden alkuperästä. Jäljet vievät Boltin askel askeleelta sotkuisempaan kiipelisumaan, josta raivataan ulospääsy perinteisin konstein tappelemalla, kaahailemalla ja ammuskelemalla.
Juuri muuta ei tarvittaisikaan, ellei Henry Levinin ja David Lowell Richin ohjaus olisi kaikilla osa-alueilla häiritsevän inspiroitumatonta. Mekaaniset toimintakohtaukset sujahtavat silmien ohitse herättämättä minkäänlaista innostusta, ja mutkikkaaksi tarkoitettu juonikin alkaa hiljalleen tuntua yhdentekevältä. Tilannetta ei kohenna myöskään laahaavasti etenevän elokuvan liiallinen kesto, jota olisi voinut helposti höylätä pitkälti toistakymmentä minuuttia tiiviimmäksi.
Paljon on pielessä, mutta Kova kundi Bolt ei jää siltikään täysin toivottomaksi tapaukseksi lajissaan. Kaakkois-Aasian ja eteläisten Yhdysvaltojen koluamisessa on oikeaa otetta, vaikka mittakaavassa ja miljöön loisteliaisuudessa jäädään kauas James Bondin työmaiden prameasta ilmapiiristä. Budjetin rajat tulevat vastaan työvälineissäkin Boltin joutuessa tyytymään erikoisvarusteissa aurinkolaseihin kätkettyihin kiikareihin. Naisten kellistäminen sen sijaan luonnistuu siinä kuin brittikollegaltakin ja aseettomassa taistelussa noustaan jopa pari pykälää korkeammalle tasolle. Totuuden nimessä täytyy myöntää, ettei Williamson ole genrensä vikkeläraajaisin tähti, mutta vanhan sikarintupruttelijan karisma ja pistämätön ulosanti pitävät touhun niin hyvin raiteilla, että niiden takia suhteellisen vaatimaton Bond-jäljitelmä kestää toisenkin katselun.
Tutuilla nimikirjaimilla siunattu, kansainvälisenä kuriirina toimiva Jefferson Bolt suostutellaan vankilatuomiolla uhaten kuljettamaan miljoona dollaria Hongkongista Mexico Cityyn. Ammattimies tarttuu tarjoukseen turhia kyselemättä, mutta kun ranteeseen kahlitun salkun roikottaminen käy toistuvasti hengenvaaralliseksi, herää lentokenttien miehessä halu ottaa selvää seteleiden alkuperästä. Jäljet vievät Boltin askel askeleelta sotkuisempaan kiipelisumaan, josta raivataan ulospääsy perinteisin konstein tappelemalla, kaahailemalla ja ammuskelemalla.
Juuri muuta ei tarvittaisikaan, ellei Henry Levinin ja David Lowell Richin ohjaus olisi kaikilla osa-alueilla häiritsevän inspiroitumatonta. Mekaaniset toimintakohtaukset sujahtavat silmien ohitse herättämättä minkäänlaista innostusta, ja mutkikkaaksi tarkoitettu juonikin alkaa hiljalleen tuntua yhdentekevältä. Tilannetta ei kohenna myöskään laahaavasti etenevän elokuvan liiallinen kesto, jota olisi voinut helposti höylätä pitkälti toistakymmentä minuuttia tiiviimmäksi.
Paljon on pielessä, mutta Kova kundi Bolt ei jää siltikään täysin toivottomaksi tapaukseksi lajissaan. Kaakkois-Aasian ja eteläisten Yhdysvaltojen koluamisessa on oikeaa otetta, vaikka mittakaavassa ja miljöön loisteliaisuudessa jäädään kauas James Bondin työmaiden prameasta ilmapiiristä. Budjetin rajat tulevat vastaan työvälineissäkin Boltin joutuessa tyytymään erikoisvarusteissa aurinkolaseihin kätkettyihin kiikareihin. Naisten kellistäminen sen sijaan luonnistuu siinä kuin brittikollegaltakin ja aseettomassa taistelussa noustaan jopa pari pykälää korkeammalle tasolle. Totuuden nimessä täytyy myöntää, ettei Williamson ole genrensä vikkeläraajaisin tähti, mutta vanhan sikarintupruttelijan karisma ja pistämätön ulosanti pitävät touhun niin hyvin raiteilla, että niiden takia suhteellisen vaatimaton Bond-jäljitelmä kestää toisenkin katselun.
(4.8.2008)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti