Terence Hillin ja Bud Spencerin nykyaikaan sijoittuvien elokuvien vakionäyttämö Florida saa toimia jälleen kerran tapahtumapaikkana Sergio Corbuccin ohjaamassa hupailussa Senkka nenästä, pojat! (Pari e dispari / Odds and Evens / Trinity: Gambling for High Stakes / Udda och jämnt / Udda eller jämnt, ITA 1978), jossa kaksikko syöksyy keskelle alamaailman pyörittämiä rahapelejä.
Osavaltiossa laivastoa johtava amiraali O'Connor saa tarpeekseen rikollisliigasta, joka sotkee merisotavoimien järjestämiä urheilutapahtumia vedonlyöntiin liittyvillä tihutöillä. Laittomuuksia kitkemään komennetaan luutnantti Johnny, jolle on löydetty virka-avuksi entinen ammattipeluri Charlie Firpo. Tätä ei tosin ole informoitu asiasta, joten Johnny joutuu aluksi voittamaan rekkakuskiksi ryhtyneen äkäpussin luottamuksen.
Johnny ja Charlie ovat tyyppeinä täysin samaa sarjaa, jota Hillin ja Spencerin elokuvissa on nähty vuodesta 1971 lähtien, ja tarinakin etenee tyypillisen kaavamaisena irtonaisten ja pitkitettyjen kohtausten rykelmänä. Charlien taivutteluun uhrataan elokuvan kestosta peräti puolet, ja suuren palan kakusta haukkaavat myös lukuisat pelit ja urheilukilpailut, joihin kaksikko osallistuu ennen lopullista kohtaamista vedonlyöntiringin pomon kanssa.
Vaihtelua muun muassa ravi- ja autoradoilla, ruletin äärellä, pokeripöydässä ja jai-alai-hallissa piipahtavasta juonesta ei puutu, mutta kaikella touhukkuudellakaan ei kyetä peittämään sisällön tyhjyyttä. Toisaalta viitekehys on itsessään kohtalaisen kiinnostava, ja varsinainen polttoaine eli nyrkkitappelut ja ontuva vitsailu palaa moitteettomasti, joten vakiintunutta katsojakuntaa ei petetä pahasti, vaikkei Senkka nenästä, pojat! nousekaan uhkapelielokuvien kuninkuusluokkaan.
Osavaltiossa laivastoa johtava amiraali O'Connor saa tarpeekseen rikollisliigasta, joka sotkee merisotavoimien järjestämiä urheilutapahtumia vedonlyöntiin liittyvillä tihutöillä. Laittomuuksia kitkemään komennetaan luutnantti Johnny, jolle on löydetty virka-avuksi entinen ammattipeluri Charlie Firpo. Tätä ei tosin ole informoitu asiasta, joten Johnny joutuu aluksi voittamaan rekkakuskiksi ryhtyneen äkäpussin luottamuksen.
Johnny ja Charlie ovat tyyppeinä täysin samaa sarjaa, jota Hillin ja Spencerin elokuvissa on nähty vuodesta 1971 lähtien, ja tarinakin etenee tyypillisen kaavamaisena irtonaisten ja pitkitettyjen kohtausten rykelmänä. Charlien taivutteluun uhrataan elokuvan kestosta peräti puolet, ja suuren palan kakusta haukkaavat myös lukuisat pelit ja urheilukilpailut, joihin kaksikko osallistuu ennen lopullista kohtaamista vedonlyöntiringin pomon kanssa.
Vaihtelua muun muassa ravi- ja autoradoilla, ruletin äärellä, pokeripöydässä ja jai-alai-hallissa piipahtavasta juonesta ei puutu, mutta kaikella touhukkuudellakaan ei kyetä peittämään sisällön tyhjyyttä. Toisaalta viitekehys on itsessään kohtalaisen kiinnostava, ja varsinainen polttoaine eli nyrkkitappelut ja ontuva vitsailu palaa moitteettomasti, joten vakiintunutta katsojakuntaa ei petetä pahasti, vaikkei Senkka nenästä, pojat! nousekaan uhkapelielokuvien kuninkuusluokkaan.
(8.3.2007)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti