Hämmentävä. Siinä adjektiivi johon voi tiivistää kaikki Liian ison keikan (Stöld i överkant / Too Big Gig, FIN 1986) herättämät tuntemukset. Harvassa ovat nimittäin elokuvat, jotka kykenevät aiheuttamaan niin tyhjän olon kuin tämä Ere Kokkosen ensimmäinen ihan oma hengentuote. Spede Pasanen toimi tässäkin tuottajana, mutta kiitos aivot nyrjäyttävästä elämyksestä kuuluu täysin käsikirjoittaja-ohjaaja Kokkoselle, jolle täytyy nostaa lakkia myös suomalaisittain harvinaiseen ryöstöaiheeseen tarttumisesta, vaikka lopputuloksen laadusta voi kaivaa osuvan kaksoismerkityksen elokuvan nimelle.
Juonen painopiste on oikeaoppisesti Rikokset Puolestanne Oy -nimisen koplan suunnittelemassa rahankuljetusauton ryöstössä, mutta jossain vaiheessa Kokkoselle on valjennut, ettei päähankkeessa ole riittävästi materiaalia pitkää elokuvaa varten. Niinpä kaappausta odotellessa tarinaa paisutellaan pienemmillä tempauksilla, joiden kirjo ulottuu laittomasta TV-mainonnasta ja pysäköintisakkohuijauksista linja-autovarkauksiin ja bordelliin murtautumiseen. Seurauksena on Kokkosen elokuville tyypillistä episodimaisuutta, jota yritetään paikkailla runsaalla huumorin viljelyllä. Rima on tosin tälläkin saralla viritetty kokkosmaisen matalalle, joten vuolas puujalkavitsailu hymähdyttää vain harvakseltaan. Vesa-Matti Loirin varaan rakennettujen sketsien kärkipäähän nousevan aurinkorasvalla voitelun irrottama epäuskoinen naurahdus on sekin puhtaasti kohtauksen typeryyden ansiota.
Sujuvasti kuvatussa ryöstössä ja Loirin hurjissa kiipeilyjaksoissa on jopa hieman jännitystä, mutta elokuvan puolivillainen toteutus hukkaa paljon mahdollisuuksia, vaikka mukana on monia hyviä kohtia, joista osaavampi ohjaaja olisi saanut aikaan vaikka mitä. Käsikirjoituksen heikkoudet ja Kokkosen lepsu ote himmentävät osittain myös näyttelijöiden suorituksia. Pentti Siimes ja Ritva Valkama muodostavat oivallisen poliisiparin liigan puuhia tutkivina komisario Koistisena ja etsivä Raitakarina. Erityisesti Siimes loistaa äreänä komisariona, joka tasoittaa sopivasti rikollisjoukon Hikkana irrottelevan Vesa-Matti Loirin kohellusta. Loiri suoriutuu mainiosti harteilleen sysätystä verbaalisen ja fyysisen komiikan tuottamisesta, vaikka Hikan yksilöllisyys kärsii useiden jo Spede Show'ssa esiintyneiden hahmojen piirteiden kierrättämisestä. Yhtä persoonattomaksi jää myös Pete, johon puoliksi tosissaan näyttelevä Aake Kalliala ei saa puhallettua henkeä kuin hetkittäin. DVD:n etukannen ryhmäkuvasta näkymättömiin rajatuista koplan ärsyttävistä johtohahmoista Mandista ja Nigolaista (sic) ei ole paljon sanottavaa, sillä Hannele Lauri näyttelee Hannele Lauria ja Ville-Veikko Salminen... aivan, Ville-Veikko Salmista. Pienemmissä osissa erot ovat vielä suuremmat esiintyjien vaihdellessa pätevistä ammattilaisista täysin onnettomiin amatööreihin.
Hyvää elokuvaa Liian isosta keikasta ei saa vaikka miltä kantilta katselisi. Kokkosen ohjaajan uran kannalta kyseessä on tärkeä filmi, sillä murroskausi toi mukanaan Speden koko perheen komedioissa paitsioon jääneet suorasukaisemmat aikuisten vitsit ja nakuilut, jotka nousivat näkyvään asemaan Kokkosen kehityksen lopulliseen alamäkeen vauhdittaneissa Vääpeli Körmyissä. Heikkouksistaan huolimatta – tai niiden takia – Liian iso keikka on kaikessa holtittomuudessaan käypä valinta sadepäivän viihdykkeeksi.
Juonen painopiste on oikeaoppisesti Rikokset Puolestanne Oy -nimisen koplan suunnittelemassa rahankuljetusauton ryöstössä, mutta jossain vaiheessa Kokkoselle on valjennut, ettei päähankkeessa ole riittävästi materiaalia pitkää elokuvaa varten. Niinpä kaappausta odotellessa tarinaa paisutellaan pienemmillä tempauksilla, joiden kirjo ulottuu laittomasta TV-mainonnasta ja pysäköintisakkohuijauksista linja-autovarkauksiin ja bordelliin murtautumiseen. Seurauksena on Kokkosen elokuville tyypillistä episodimaisuutta, jota yritetään paikkailla runsaalla huumorin viljelyllä. Rima on tosin tälläkin saralla viritetty kokkosmaisen matalalle, joten vuolas puujalkavitsailu hymähdyttää vain harvakseltaan. Vesa-Matti Loirin varaan rakennettujen sketsien kärkipäähän nousevan aurinkorasvalla voitelun irrottama epäuskoinen naurahdus on sekin puhtaasti kohtauksen typeryyden ansiota.
Sujuvasti kuvatussa ryöstössä ja Loirin hurjissa kiipeilyjaksoissa on jopa hieman jännitystä, mutta elokuvan puolivillainen toteutus hukkaa paljon mahdollisuuksia, vaikka mukana on monia hyviä kohtia, joista osaavampi ohjaaja olisi saanut aikaan vaikka mitä. Käsikirjoituksen heikkoudet ja Kokkosen lepsu ote himmentävät osittain myös näyttelijöiden suorituksia. Pentti Siimes ja Ritva Valkama muodostavat oivallisen poliisiparin liigan puuhia tutkivina komisario Koistisena ja etsivä Raitakarina. Erityisesti Siimes loistaa äreänä komisariona, joka tasoittaa sopivasti rikollisjoukon Hikkana irrottelevan Vesa-Matti Loirin kohellusta. Loiri suoriutuu mainiosti harteilleen sysätystä verbaalisen ja fyysisen komiikan tuottamisesta, vaikka Hikan yksilöllisyys kärsii useiden jo Spede Show'ssa esiintyneiden hahmojen piirteiden kierrättämisestä. Yhtä persoonattomaksi jää myös Pete, johon puoliksi tosissaan näyttelevä Aake Kalliala ei saa puhallettua henkeä kuin hetkittäin. DVD:n etukannen ryhmäkuvasta näkymättömiin rajatuista koplan ärsyttävistä johtohahmoista Mandista ja Nigolaista (sic) ei ole paljon sanottavaa, sillä Hannele Lauri näyttelee Hannele Lauria ja Ville-Veikko Salminen... aivan, Ville-Veikko Salmista. Pienemmissä osissa erot ovat vielä suuremmat esiintyjien vaihdellessa pätevistä ammattilaisista täysin onnettomiin amatööreihin.
Hyvää elokuvaa Liian isosta keikasta ei saa vaikka miltä kantilta katselisi. Kokkosen ohjaajan uran kannalta kyseessä on tärkeä filmi, sillä murroskausi toi mukanaan Speden koko perheen komedioissa paitsioon jääneet suorasukaisemmat aikuisten vitsit ja nakuilut, jotka nousivat näkyvään asemaan Kokkosen kehityksen lopulliseen alamäkeen vauhdittaneissa Vääpeli Körmyissä. Heikkouksistaan huolimatta – tai niiden takia – Liian iso keikka on kaikessa holtittomuudessaan käypä valinta sadepäivän viihdykkeeksi.
(20.6.2004)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti