Jason X:ksi (Jason X, USA 2000) nimetty Perjantai 13. -sarjan kymmenes osa on reipas yritys puhaltaa uutta hehkua väsähtäneeseen teinilahtaussaagaan. Moneen kertaan tapetun ja kertaalleen Helvettiin syöstyn naamiotappajan ampuminen raketilla avaruuteen on jännittävä älynväläys, mutta valitettavasti kaivattu uusiutuminen jää kovin kosmeettiseksi peruskaavan säilyessä edelleen samana.
Tässä episodissa Jason (Kane Hodder) tavataan Crystal Laken tutkimuslaitokseen teljettynä. Henkilökunnan kiistellessä tutkimusten jatkosta Jason vapautuu kahleistaan päätyäkseen pakomatkansa lopuksi syväjäädytyskammioon Rowan-nimisen tiedenaisen (Lexa Doig) kanssa. Muutamaa vuosisataa myöhemmin laitokseen tunkeutuu luokkaretkellä oleva koululaisryhmä, joka kuskaa löydökset kulkuvälineenään käyttämäänsä rahtialukseen. Tulevaisuuden teknologian avulla Rowanin elvyttäminen tapahtuu tuossa tuokiossa, mutta eipä jää sulamaan unohdettu Jasonkaan toipumisessa pekkaa pahemmaksi. Jaloittelemaan lähtevän tappajan katoamista ei huomata ennen kuin on liian myöhäistä, ja pian alkaakin aluksen miehistö harventua kiihtyvään tahtiin.
Loppu on kuin Jasonilla terästettyä Alien - kahdeksatta matkustajaa, johon on liitetty palasia muun muassa Aliens - paluusta ja Star Trek - uudesta sukupolvesta. Avaruusaluksen kapeat käytävät suovat vähemmän pakopaikkoja kuin metsän siimes, mutta aiemmin enimmäkseen erikoistehosteiden parissa kokemusta hankkinut ohjaaja Jim Isaac ei saa puristettua asetelmasta klaustrofobista tunnelmaa saati kunnollista kauhua. Jasonin yhteenotot rahtialus Grendelin miehistöön kuuluvien sotilaiden ja naispuolisen androidin kanssa tuovat toiminnallista vaihtelua rutiininomaiseen nuorison napsimiseen, mutta varsinaiset jännityksen hetket säästetään vasta loppuhuipennukseen, johon mennessä potentiaaliset uhrit ovat tulleet edes jossain määrin tutuiksi.
Itseironinen ote, pöhkö huumori ja riuska lättäys pitävät elokuvan kuitenkin jollain tapaa viihdyttävänä, vaikka tietokonetehosteiden kömpelyys ja vaatimattomat näyttelijäsuoritukset vetävätkin lopputuloksen heppoisen tarinan johdolla keskinkertaisuuden suohon. Isaacin oppi-isä David Cronenberg tuo säntäilyn keskelle hitusen arvokkuutta lyhyessä pistäytymisroolissaan, joka lukeutuu elokuvan vakuuttavimpiin, mutta muuten kanadalaisvisionäärin vaikutus ei juurikaan näy Isaacin kädenjäljessä pieniä biomekaniikkaan liittyviä viitteitä lukuun ottamatta.
Hyväksi elokuvaksi Jason X:stä ei ole, mutta faneille suunnattuna kevyenä viihteenä se toimii kohtuullisesti sisältäen riittävästi uutta ja vanhaa juuri sopivaan kestoon tiivistettynä.
Tässä episodissa Jason (Kane Hodder) tavataan Crystal Laken tutkimuslaitokseen teljettynä. Henkilökunnan kiistellessä tutkimusten jatkosta Jason vapautuu kahleistaan päätyäkseen pakomatkansa lopuksi syväjäädytyskammioon Rowan-nimisen tiedenaisen (Lexa Doig) kanssa. Muutamaa vuosisataa myöhemmin laitokseen tunkeutuu luokkaretkellä oleva koululaisryhmä, joka kuskaa löydökset kulkuvälineenään käyttämäänsä rahtialukseen. Tulevaisuuden teknologian avulla Rowanin elvyttäminen tapahtuu tuossa tuokiossa, mutta eipä jää sulamaan unohdettu Jasonkaan toipumisessa pekkaa pahemmaksi. Jaloittelemaan lähtevän tappajan katoamista ei huomata ennen kuin on liian myöhäistä, ja pian alkaakin aluksen miehistö harventua kiihtyvään tahtiin.
Loppu on kuin Jasonilla terästettyä Alien - kahdeksatta matkustajaa, johon on liitetty palasia muun muassa Aliens - paluusta ja Star Trek - uudesta sukupolvesta. Avaruusaluksen kapeat käytävät suovat vähemmän pakopaikkoja kuin metsän siimes, mutta aiemmin enimmäkseen erikoistehosteiden parissa kokemusta hankkinut ohjaaja Jim Isaac ei saa puristettua asetelmasta klaustrofobista tunnelmaa saati kunnollista kauhua. Jasonin yhteenotot rahtialus Grendelin miehistöön kuuluvien sotilaiden ja naispuolisen androidin kanssa tuovat toiminnallista vaihtelua rutiininomaiseen nuorison napsimiseen, mutta varsinaiset jännityksen hetket säästetään vasta loppuhuipennukseen, johon mennessä potentiaaliset uhrit ovat tulleet edes jossain määrin tutuiksi.
Itseironinen ote, pöhkö huumori ja riuska lättäys pitävät elokuvan kuitenkin jollain tapaa viihdyttävänä, vaikka tietokonetehosteiden kömpelyys ja vaatimattomat näyttelijäsuoritukset vetävätkin lopputuloksen heppoisen tarinan johdolla keskinkertaisuuden suohon. Isaacin oppi-isä David Cronenberg tuo säntäilyn keskelle hitusen arvokkuutta lyhyessä pistäytymisroolissaan, joka lukeutuu elokuvan vakuuttavimpiin, mutta muuten kanadalaisvisionäärin vaikutus ei juurikaan näy Isaacin kädenjäljessä pieniä biomekaniikkaan liittyviä viitteitä lukuun ottamatta.
Hyväksi elokuvaksi Jason X:stä ei ole, mutta faneille suunnattuna kevyenä viihteenä se toimii kohtuullisesti sisältäen riittävästi uutta ja vanhaa juuri sopivaan kestoon tiivistettynä.
(30.4.2005)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti