Vuonna 2003 puhjennut pandemia on tappanut suurimman osan ihmiskunnasta ja jättänyt eloonjääneet riippuvaisiksi Absolon-nimisestä lääkkeestä, jonka säännöllinen nauttiminen estää hermostoa rappeuttavaa virusta etenemästä kuolettavaan vaiheeseen. Lääkkeen keksijän Frederick Reynan maallisen vaelluksen päättää kasvoton murhaaja, jonka henkilöllisyyden selvittämisen saa hoitaakseen etsivä Norman Scot. Tutkimusten edetessä standarditapauksen takaa paljastuu häijy salaliitto, johon Scot vedetään mukaan niin korkein panoksin, että jäyhän poliisin harteille sysätään lopulta vastuu koko Maapallon pelastumisesta.
Kuulostaa lupaavalta, mutta juonikuvauksen vetovoimaa varjostaa se tosiseikka, että Absolon (Absolon, CAN/GBR 2002) on yksi kymmenistä halpatuotannoista, joissa Christopher Lambert on harjoittanut ammattiaan sen jälkeen, kun Highlander 2 - paluu tiputti nousevan tähden filmiteollisuuden pohjamutiin. Vaan ei hätää, sillä ainahan pienen budjetin rajoitukset ovat korvattavissa hyvillä ideoilla. Lambertin kanssa enemmänkin hommia paiskinut käsikirjoittaja Brad Mirman tarjoaa ratkaisuksi hahmottelemaansa maailmaa, jossa ajasta on tullut kirjaimellisesti rahaa talousjärjestelmän romahdettua ja jonka ehdot sanelee Absolonia valmistava suuri lääkeyhtiö. Puitteet sen paremmin kuin sivumennen käsiteltävät aiheet luonnon tuhoutumisesta yhteiskunnalliseen eriarvoisuuteen eivät ole itsessään mitenkään käänteentekeviä, mutta tarkalla rajauksella ja terävällä käsittelyllä aineksista voisi pyöräyttää vaikka kelvollisen minisarjan. Valitettavasti Mirmanin ja ohjaajana debytoivan David Barton paukut riittävät hädin tuskin kannattelemaan edes normaalimittaista elokuvaa loppuun asti.
Tarinan alustusta seuraava ensimmäinen yllätyskäänne muuntaa murhamysteerin tavanomaiseksi kissa ja hiiri -leikiksi paljastaen samalla karun totuuden oivallusten rajallisuudesta. Absolon jatkuu tästä eteen päin tasapaksuna läpijuoksuna, josta jää käteen muutama tulitaistelu, autotakaa-ajo ja pari vaisua käsirysyä. Ajojahdin lomaan sijoitettuja käännekohtia ei voi kiitellä omaperäisyydestä, mutta ainakin tarina saadaan niiden myötä edes joten kuten tyydyttävään päätökseen, vaikka johdannolle selityksen tarjoavasta kliseisestä epilogista jää hiukan äitelä jälkimaku.
Kerronnan vastuumiesten hutilointi petaa näyttelijöille paikan päästä loistamaan, mutta yhdestäkään ei ole elokuvan pelastajaksi. Lambert sentään onnistuu aiheuttamaan yhden näkemisen arvoisen tuokion rikkomalla kulmain alta tuijottelevan kähisijän rutiiniaan mykistävällä huumoriyritelmällä. Sketsi päättyy epäonnisesti todella kummalliseen ja kiusalliseen hetkeen lääketutkija Claire Whittakerina elokuvaa kaunistavan Kelly Brookin jättäessä myhäilevän ranskalaisen omaan arvoonsa. Toinen takavuosien tähdenlento, Lou Diamond Phillips, riehuu vapautuneesti pahana agentti Waltersina, mutta roolista paistaa aidon yrityksen puute. Vielä kehnompaan tulokseen päätyy yleensä luotettava Ron Perlman, joka menee täysin hukkaan kököttäessään koko elokuvan ajan lääkefirman toimistossa salaliiton naruja vetelevänä johtaja Murchisonina.
Kuulostaa lupaavalta, mutta juonikuvauksen vetovoimaa varjostaa se tosiseikka, että Absolon (Absolon, CAN/GBR 2002) on yksi kymmenistä halpatuotannoista, joissa Christopher Lambert on harjoittanut ammattiaan sen jälkeen, kun Highlander 2 - paluu tiputti nousevan tähden filmiteollisuuden pohjamutiin. Vaan ei hätää, sillä ainahan pienen budjetin rajoitukset ovat korvattavissa hyvillä ideoilla. Lambertin kanssa enemmänkin hommia paiskinut käsikirjoittaja Brad Mirman tarjoaa ratkaisuksi hahmottelemaansa maailmaa, jossa ajasta on tullut kirjaimellisesti rahaa talousjärjestelmän romahdettua ja jonka ehdot sanelee Absolonia valmistava suuri lääkeyhtiö. Puitteet sen paremmin kuin sivumennen käsiteltävät aiheet luonnon tuhoutumisesta yhteiskunnalliseen eriarvoisuuteen eivät ole itsessään mitenkään käänteentekeviä, mutta tarkalla rajauksella ja terävällä käsittelyllä aineksista voisi pyöräyttää vaikka kelvollisen minisarjan. Valitettavasti Mirmanin ja ohjaajana debytoivan David Barton paukut riittävät hädin tuskin kannattelemaan edes normaalimittaista elokuvaa loppuun asti.
Tarinan alustusta seuraava ensimmäinen yllätyskäänne muuntaa murhamysteerin tavanomaiseksi kissa ja hiiri -leikiksi paljastaen samalla karun totuuden oivallusten rajallisuudesta. Absolon jatkuu tästä eteen päin tasapaksuna läpijuoksuna, josta jää käteen muutama tulitaistelu, autotakaa-ajo ja pari vaisua käsirysyä. Ajojahdin lomaan sijoitettuja käännekohtia ei voi kiitellä omaperäisyydestä, mutta ainakin tarina saadaan niiden myötä edes joten kuten tyydyttävään päätökseen, vaikka johdannolle selityksen tarjoavasta kliseisestä epilogista jää hiukan äitelä jälkimaku.
Kerronnan vastuumiesten hutilointi petaa näyttelijöille paikan päästä loistamaan, mutta yhdestäkään ei ole elokuvan pelastajaksi. Lambert sentään onnistuu aiheuttamaan yhden näkemisen arvoisen tuokion rikkomalla kulmain alta tuijottelevan kähisijän rutiiniaan mykistävällä huumoriyritelmällä. Sketsi päättyy epäonnisesti todella kummalliseen ja kiusalliseen hetkeen lääketutkija Claire Whittakerina elokuvaa kaunistavan Kelly Brookin jättäessä myhäilevän ranskalaisen omaan arvoonsa. Toinen takavuosien tähdenlento, Lou Diamond Phillips, riehuu vapautuneesti pahana agentti Waltersina, mutta roolista paistaa aidon yrityksen puute. Vielä kehnompaan tulokseen päätyy yleensä luotettava Ron Perlman, joka menee täysin hukkaan kököttäessään koko elokuvan ajan lääkefirman toimistossa salaliiton naruja vetelevänä johtaja Murchisonina.
(22.3.2009)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti