Uuno Turhapuro -elokuvista kolmantena valmistunut Lottovoittaja UKK Turhapuro (Lottovinnaren UKK Turhapuro / Lottery-Winner U.K.K. Emptybrook, FIN 1976) alkaa tutusti Uunon ja Elisabetin yhteenotosta, jonka laukaisee tällä kerralla tuhkakupin puhdistus. Liikkeelle lähdetään siis yksittäisestä sketsistä, mutta tuhkan mustaama sormi vie Uunon tapahtumien pyörteeseen, jota voi kutsua varauksettomasti juoneksi. Otsikossa mainittua lottovoittoakaan ei tarvitse odottaa viimeisille minuuteille, vaan ajatuksesta puristetaan yhden sääntömääräisen kohtauksen sijasta varsinainen vitsikimara. Edellisistä osista on otettu oppia jopa siinä määrin, että Lottovoittaja on näissä puitteissa hiottu ja selvästi sarjan siihenastisista osista paras.
Nousukasmaisesti jetset-elämään heittäytyvän Uunon ja tämän touhuja sivusta äimistelevän lähipiirin vuorovaikutuksesta syntyy raisua huumoria, mutta huolettomaan olotilaan uppoutumisen lisäksi tarina paljastaa myös äkillisen vaurastumisen varjopuolet kaikessa karmeudessaan. Rahan mahti ja varakkuuden merkitys sosiaalisen menestymisen ehtona ovat jatkuvasti läsnä tapahtumien taustalla, joten oletettavasti Spede Pasasella on ollut käsikirjoitusvaiheessa mielessään muutakin kuin koomisten tilanteiden kehittely.
Komediana Turhapurojen 1-vuotishääpäivään liepeille ajoittuva elokuva on hyvin onnistunut valuuttakramppeineen, ambulanssiajeluineen ja muine aivoituksineen. Vakionäyttelijät, etunenässä soljuvasti replikoiva Vesa-Matti Loiri, pitävät elokuvan varmassa vedossa, vaikka Ere Kokkosen ohjaustyylillä ei vältytä täysin väkinäisyydeltä, joka tiivistyy kokoontumisessa Esson baarissa. Vastapainoa latteuksille tuovat yllättävät innovaatiot niin kuin juonnetut alkutekstit ja kohtauksen keskeyttäminen sarjalla virheotoksia.
Nousukasmaisesti jetset-elämään heittäytyvän Uunon ja tämän touhuja sivusta äimistelevän lähipiirin vuorovaikutuksesta syntyy raisua huumoria, mutta huolettomaan olotilaan uppoutumisen lisäksi tarina paljastaa myös äkillisen vaurastumisen varjopuolet kaikessa karmeudessaan. Rahan mahti ja varakkuuden merkitys sosiaalisen menestymisen ehtona ovat jatkuvasti läsnä tapahtumien taustalla, joten oletettavasti Spede Pasasella on ollut käsikirjoitusvaiheessa mielessään muutakin kuin koomisten tilanteiden kehittely.
Komediana Turhapurojen 1-vuotishääpäivään liepeille ajoittuva elokuva on hyvin onnistunut valuuttakramppeineen, ambulanssiajeluineen ja muine aivoituksineen. Vakionäyttelijät, etunenässä soljuvasti replikoiva Vesa-Matti Loiri, pitävät elokuvan varmassa vedossa, vaikka Ere Kokkosen ohjaustyylillä ei vältytä täysin väkinäisyydeltä, joka tiivistyy kokoontumisessa Esson baarissa. Vastapainoa latteuksille tuovat yllättävät innovaatiot niin kuin juonnetut alkutekstit ja kohtauksen keskeyttäminen sarjalla virheotoksia.
(17.7.2006)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti